Organisaatiotieteen kehityshistoria

Schleiden ja Schwann (1839) loivat samanaikaisesti "soluteorian", joka selvitti, että solut ovat rakenteen, toiminnan ja esiintymisen perusyksikkö eläimissä ja kasveissa. Siitä lähtien solututkimus kehittyi vähitellen sytologiaksi, mutta solut ovat kudoksen pääkomponentti. Eri organisaatioiden rakenteelliset ja toiminnalliset ominaisuudet näkyvät pääasiassa soluissa, joista ne muodostuvat, joten solurakenteen ja toiminnan tutkiminen on edelleen tärkeä osa histologiaa. Nykyinen histologia on tiede, joka sisältää solujen, kudosten ja elinten mikrorakenteen ja toiminnan tutkimuksen. 1800-luvun jälkipuoliskolta 1900-luvun alkupuolelle sytologia käytti pääasiassa tavallisia mikroskooppeja solurakenteen ja sen toiminnallisten suhteiden tutkimiseen.
Solufysiologian ja -kemian tutkimus on vielä lapsenkengissään. Myöhemmin mikroskooppien kehittymisen, biologisen leikkaustekniikan ja värikemian nopean kehityksen ansiosta solurakenteen tutkiminen muuttui yhä yksityiskohtaisemmiksi ja syvemmiksi. Kivihiilitervasta uutettujen erinomaisten kiinnitysaineiden, viipaleiden ja erilaisten biovärien käyttö voi näyttää kudosten ja solujen rakenteelliset yksityiskohdat yhteisessä mikroskoopissa. Histologisen tutkimusteknologian kehittäminen ja parantaminen tarjoaa useita standardimenetelmiä kudosten ja solujen mikrorakenteen tunnistamiseen. Näillä menetelmillä tehdyt tutkimukset osoittavat, että monia hienoja organismien rakenteita esiintyy usein normaaleissa olosuhteissa. Kudosviljelyteknologian ja elävien solujen havainnointimenetelmän keksintö vahvistaa, että nämä hienot rakenteet ovat luontaisia ​​elävälle kudokselle ja eläville soluille, eivätkä ole teknisten menetelmien aiheuttamia keinotekoisia illuusioita.
Histologian tutkimus tarjoaa vakiokuvia normaalien elinten, kudosten ja solujen hienoista rakenteista ja osoittaa, että näissä hienoissa rakenteissa esiintyy tiettyjä muutoksia erilaisissa fysiologisissa olosuhteissa, mikä mahdollistaa niiden suhteen tarkemman tutkimisen toimintoihin. Nämä histologian saavutukset tarjoavat tärkeän perustan organismien toiminnan tutkimiselle fysiologiassa. Histologisesta tutkimuksesta saadut kuvat normaaleista mikrorakenteista ovat välttämätön perusta patologiselle histologialle. Patologinen histologia voi tutkia epänormaaleja muutoksia näissä mikrorakenteissa sairauden aikana vain, jos ymmärretään selkeästi normaalit mikrorakenteet.
Lääketieteellisen histologian tutkimuksen tavoitteena on selvittää solujen, kudosten, elinten ja järjestelmien morfologista rakennetta ja fysiologista toimintaa normaaleissa olosuhteissa sekä niiden keskinäisiä suhteita ja merkityksiä ihmiskehossa. Jokaisella aikuisen elimellä ja järjestelmällä on omat kudosominaisuudet, joissa on hienot rakenteet ja jotka suorittavat tiettyjä toimintoja. Esimerkiksi suuontelo, ruokatorvi, mahalaukku, suoli jne. muodostuvat erilaisten kudosten kehittymisestä, erilaistumisesta ja yhdistelmästä, joilla on omat morfologiset ja rakenteelliset ominaisuutensa, mutta niillä on yhteinen tehtävä ruoansulatuksessa, imee ravinteita ja poistaa roskat.
Lääketieteellisten organisatoristen kykyjen kehittäminen edellyttää ihmiskehon eri kudosten ja elinten mikroskooppisen rakenteen hallintaa tai ymmärtämistä valomikroskoopin alla, tärkeimpien solujen ja kudosten ultrarakenteen sekä näiden rakenteiden ja toimintojen välisen suhteen; Hallitse tai ymmärrä ihmisen alkion varhaisen kehityksen prosessit ja epämuodostumat, sikiön kalvot ja istukka sekä monet tärkeät elinjärjestelmät. Organisatoriset kyvyt saavuttavat perustaidot: optisten mikroskooppien rakenteen ja käytön tuntemus, optisten mikroskooppien käytön ja suojauksen taito sekä kyky tunnistaa eri kudosten ja elinten mikrorakenne optisilla mikroskoopeilla; Pystyy käyttämään oikeaa lääketieteellistä terminologiaa ja sanoja kuvaamaan tarkasti mikroskoopin alla nähtyä; Pystyy tunnistamaan tärkeimpien solujen ja kudosten ultrarakenteiset kuvat